tykkäätkö Harry Potterista? jos et niin anteeks ku häiritsin jos joo niin paras kirja ja leffa?
Tykkään kyllä! Paras kirja on Azkabanin vanki ja samoin elokuva. Pelkäsin pienenä sen ihmissusikohtausta ihan järkyttävän paljon...
Kerro jotain itsestäsi. Kuinka vanha olet, kuinka pitkä olet?Lempikukkasi, lempivärisi? Mitä tykkäät katsoa ja kuunnella? Lempiruoka, lempicocktail? Harrastuksesi? Kumman valitset - ylpeyden vai rakkauden?
- Olen 17-vuotias - 158cm - lempikukkaani en osaa valita, mutta rakastan liljoja ja ruusuja sekä metsätähtiä - tykkään katsoa yhteiskunnallisia dokumentteja ja kuunnella musiikkia (en jaksa luetella mitä bändejä) - mulla ei ole mitään lempiasioita, joten tähän(kään) en voi vastata kunnolla - harrastan sängyllä makoilua ja haaveilua - valitsen rakkajden, nyt ja aina
Pakenen totuutta sillä haavemaailmani on mielenkiintoisempi!(innostuin nyt näistä gifeistä kun sain ne kerrankin toimimaan)
tykkäätkö jääkiekosta, käytkö peleissä?
Inhoan jääkiekkoa, tylsiä miehiä jahtaamassa pahanhajuista läpyskää tikut kädessä kylmässä hallissa samalla kun tylsät miehet puhuvat tylsiä asioita.
Mitkä viisi neuvoa tai elämänohjetta antaisit itsellesi tulevaisuuteen?
- Älä hermostu, asiat järjestyvät paremmin ja nopeammin kun olet rauhassa - Vieraassa paikassa selvitä vessan sijainti ja mahdollinen hinta etukäteen, älä vasta sitten kun rakko on räjähtämässä - Pidä kiinni käytöstavoista, ne vaikuttavat unohtuvan iän myötä (mikä helvetti on kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä asiakkaina ollessaan t. Ärsyyntynyt aspa) - Älä myöskään koskaan lakkaa oppimasta ja opettelemasta! - Lue edes joskus käyttöohjeet kunnolla Sitten vielä yksi ekstraneuvo:
Olen nyt tylsällä tuulella ja kyselen ihan vain kuulumisia. Se kuinka tarkasti haluaa asian kertoa, on ihan täysin vastaajasta kiinni.
Mä voin oikein hyvin, stressitasot laski ja ahdistus katosi ainakin osittain kesäloman alettua. Olen paljon poissa kotoa tänä kesänä ja se vähän huolestuttaa, sillä tarvitsen paljon omaa rauhaa ja viihdyn yleensä parhaiten kotona. (Ei sillä, etteikö olisi mukavaa päästä edes joskus johonkin)
Isänmaallisuus on yksi lempipuheenaiheistani!Rakastan Suomen luontoa, kulttuuria ja yhteiskuntaa (ainakin pääpiirteissään). Suomen kieli on eräs tärkeimmistä asioista itselleni, sillä vaikka pystynkin ilmaisemaan itseäni muillakin kielillä ihan hyvin, ei mikään niistä voi korvata tätä. Vihaan sitä, kuinka isänmaallisuudesta on tullut muukalaisvihaa ja kuinka toisesta maailmansodasta on tullut tärkein tapahtuma Suomen historiassa, Tuntemattomasta sotilaasta lähes Raamattu. Ryssää turpaan, heh heh. Vihaan sitä, kuinka itseään isänmaallisiksi kulttuurinpuolustajiksi itseään nimittävät ihmiset eivät oikeastaan edes tunne tämän maan historiaa edellä mainittua toista maailmansotaa pidemmälle, eivät osaa kirjoittaa selkeää suomea eivätkä edes halua ymmärtää, mistä asioista kulttuuri koostuu ja miten se on rakentunut.
Kummasta tykkäät enemmän - kysymisestä vai vastaamisesta askfm:ssä?
Vastaamisesta. Haluaisin kysyä vaikka ja mitä kivaa, mutta tuntuu siltä että kaikki on jo kysytty kerran tai useammankin, enkä keksi mitään ns. joukosta erottuvaa ja mielenkiintoista.Joten siis seurattuni - olen pahoillani että olen tällainen hiljainen sivustaseuraaja.
Elämänkoululainen on sivistymätön, koulunsa kesken jättänyt (tai korkeintaan peruskoulun käynyt), tilannetajuton ja sosiaalisesti lahjaton ihminen, joka tupakka huulessa huutelee "kertovansa totuuden". Toinen suosikkilausahdus liittyy siihen, kuinka jotkut pahoittavat mielensä hänen mielipiteistänsä. Kaikin tavoin epämiellyttävä ihminen, joka löytää seuraa ainoastaan kaltaisistaan.
Tämä on vähän ahdistava kysymys, sillä tavallaan haluaisin olla maailman pelastaja ja sanoa jotain hienoa ilmastonmuutoksesta, mutta samalla itsekäs pieni sieluni kuiskii kaikkia itsekkäitä haaveita oman tulevaisuuteni suhteen. En siis oikeasti osaa vastata (tai siis valita vastaustani), olen pahoillani.
Kaikki aina hehkuttavat kuinka mahtavaa on kun kesä tulee. Pyydänkin nyt teitä listaamaan kesän huonoja puolia. Nyt saa valittaa urakalla ja luvan kanssa!
Ihana kysymys! Inhoan... Ötököitä Kuumuutta Jatkuvaa painetta olla sosiaalinen ja mennä ulos Paahtavaa aurinkoa Pölyisyyttä Liikaa vehreyttä (silmäni lepää vain puhtaassa lumihangessa) Kaikkiin puistoihin asettuvia juopporemmejä Kavereiden somepäivytykset "ah ihanaa olla paikassa x, *bikinikuva*"Oispa talvi.
Mua harvemmin hetkauttaa onnettomuudet tms. eli ohitan ne vain "sellaista sattuu" -mentaliteetilla. Notre Dame ei myöskään ole minulle millään tavalla erityinen, en ole koskaan nähnyt sitä ja onhan noita ikivanhoja rakennuksia muitakin. Uskon kuitenkin, että se rakennetaan uudelleen - kuten esimerkiksi Frauenkirche Saksassa.
Talvi: viihdyn paremmin kylmässä, kaikkialla vallitsevassa valkoisuudessa mieli lepää, ei ötököitä, ei allergiaoireita, pakkasaamujen tuoksu, lumen narskunta, ihan kaikki. Suunnittelen vakavissani muuttoa jonnekin pohjoiseen, kun täällä lunta on vain muutamien viikkojen ajan.
Etunimelläni. Se on oikein hyvä, viisikirjaimisena suhteellisen ytimekäs ja helppo lausua. Erinomainen valinta vanhemmiltani.
Oletko koskaan vahingossa kutsunut opettajaasi "äidiksi"?
Olen! Joskus ekaluokalla. Opettaja vain korjasi kyllästyneesti olevansa opettaja eikä äiti. Muistan että tuota sattui vähän kaikille ala-asteen alkuvaiheessa :D
Miten suhtaudut lääkehoitoihin? Otatko ensimmäisen pillerin jota tohtori tarjoaa vai yritätkö pärjätä ilman? Voi myös jakaa kokemuksia tai yleisiä mielipiteitä asiaan liittyen.
Riippuu aika paljon mikä on vialla! Nivelkipuihin ja päänsärkyyn otan mielelläni lääkettä, mutta muissa tapauksissa suhtaudun melko nihkeästi. Ei mulla kuitenkaan kovin usein mitään lääkehoitoa vaativaa ole, vain nuo nivelkivut, joista selviää kyllä perus särkylääkkeillä.
Se vaihtelee todella paljon: välillä suunnittelen asioita vuosia eteenpäin, tiedän mitä aion tehdä eläkkeellä ja sitä rataa. Välillä taas energia ei tunnu riittävän edes saman päivän tapahtumien suunnitteluun. Silloin vain "leijun" ja katson mitä tapahtuu. Todennäköisesti ei mitään, sillä en todellakaan jaksa poistua kotoani tuollaisina päivinä.Eniten suunnitelen nykyhetkeä, tai oikeastaan luon vaihtoehtoisia elämiä itselleni. Keksin itselleni uuden tyylin, valitsen eri kaupungin, koulun, valitsen kokonaan uuden suunnan elämälleni. Ne ovat kai jollain tavalla haaveita, joita ei koskaan ole edes tarkoituskaan toteuttaa.
Pitkästä aikaa yritän aktivoitua vähän tässäkin paikassa, joten tulin vain kysymään mitä itse kullekin kuuluu tällä hetkellä? Onko tapahtunut mitään mainittavaa tai onko mitään mitä odotat tällä hetkellä?
Hei Arska! Tänne kuuluu samaa kuin aina ennenkin, sillä "maailma matkaa radallaan, kaikki säilyy ennallaan, ei mikään muutu milloinkaan" vai miten se nyt menikään? Olen vähän surullinen lähestyvästä keväästä, sillä pakkasen pistely ja valkoinen maisema tekee oloni euforiseksi. Keväässä pidän vain silmujen puhkeamisesta ja ruskeuden katoamisesta lumien sulamisen jälkeen, mutta lisääntyvä lämpö ja auringonpaiste eivät juuri innosta. Tällä hetkellä haluaisin hypätä junaan ja matkustaa siperialaiseen pikkukylään, jossa toimii ikiroutamuseo. Ehkä jopa jäädä sinne, sillä varsinaissuomalainen peltomaisema ei juuri silmiä hivele. Tämän toteuttamiseen tosin menee vuosia ja liekö tuossa kyläpahasessa enää asukkaita silloin, kun minä sinne pääsisin. Tässä vielä kuva ikiroutamuseosta, eikö olekin ihana?
Ei ainakaan tule mieleen mitään, mutta olemalla äärimmäisen pihi voi olla varma etteivät minun rahani minkään kamalan yrityksen kirstuun päädy. Olisin halunnut ostaa WWF:n pipon, jonka tuotto (ainakin osa siitä) menee naalien suojelulle. En tiennyt, että tuotteita pidetään kaupassa vain vähän aikaa ja sen jälkeen ne poistuvat. Totesin, että kyllähän se reikäinenkin pipo päätä lämmittää ja sitä aion käyttää kunnes vastaava unelmapipo löytyy.
Milloin viimeksi sinut ymmärrettiin niin pahasti väärin, ettet edes yrittänyt oikaista asiaa? Jos tähän ei löydy vastausta, kerro vaikka sun lempiruoka tai muuta tärkeää.
Ainoa tapaus joka tulee mieleen on päiväkodista: Kerroin eräälle tytölle (hän ei ollut minun kaverini, vaan enemmänkin puolituttu), että toinen vanhemmistani työskentelee vankilassa. Päivän päätteeksi kuulen tytön kertovan äidilleen, että "tuon vanhemmat ovat vankilassa!" äiti näyttää hämmentyneeltä, ja sanoo "älä sitten leiki sen kanssa kun ei tiedä millainen se on". Silloin tuntui vähän pahalta, nykyään naurattaa.