Voe elämä. Jos vaan kerron, mitä arvostan ihmisissä, koska viehätyskysymyksiin on aina kamalan kiusallisia vastata. Lähinnä siksi, että en kykene mihinkään "iih siniset simmut <3333" -höpinään geneerisen kyynisyyteni ja palikkuuteni vuoksi.
Siispä! Arvostan ihmisissä tietynlaista huolettomuutta ja sitä, ettei asioita ota liian vakavasti. En itse jaksa vatvoa samaa asiaa miljoonaa vuotta ja väsyn aika äkkiä, jos moista pitää harrastaa. Väsyn myös hyvin äkkiä, jos joku on jatkuvasti hinkumassa seuraani tai kyselemässä kuulumisiani. Arvostettavaan huolettomuuteen kuuluu siis myös se, että osaa antaa mun olla rauhassa ja kykenee elämään ilman jatkuvaa vakuuttelua siitä, etten erakoituessani ole suuttunut/loukkaantunut/tmv., vaan lähinnä liian laiska kommunikoimaan ihmisten kanssa. Olen nimittäin aika usein liian laiska kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ainakin naamatusten.
Arvostan myös ihmisiä, joilla on (hyvin koulutettuja) isoja koiria. Kaikki beaglea pienemmät (tai russeleita persoonattomammat) sylikoiravariaatiot ja mamman mussukat saavat mut epäilemään omistajiensa täyspäisyyttä ja kykyä ajatella rationaalisesti.
View more