Mietin tässä että eikös kärsimys juuri kuulu kristityn elämään? Että Jeesus näytti esimerkillään että ihmis elämä voi olla välillä mukavaakin, mutta eikö kaiken perusta ole kuitenkin kärsimys ja selviytyminen?
Olen paljon ajatellut erään kasvatustieteilijän ajatusta, että kaikkeen oppimiseen liittyy aina ahdistus.
