Ask @Nettacat:

jos haluut kattella supernaturalii iha suomisubeil nii ehdotan lataamaa popcorn timen!!!

Latasin sen joskus muinoin, ja se oli ihan elämänpelastaja! Katoin sielt tyyliin kaikki mahdolliset Disney-leffat, ja jonkun verran OUAT. Mut se ei nykyään enää toimi, se on joidenki uutisten mukaan suljettu pysyästi ;___; miksi, tää ei oo reilua! Okei on se ehkä siinä mielessä, et se oli laiton, mutku ÄÄÄÄÄÄ

View more

jos haluut kattella supernaturalii iha suomisubeil nii ehdotan lataamaa popcorn

Kuka/ketkä on sun lempparit spn ja snk (Supernatural, Shingeki no Kyojin)? :)

Hei kaveri, toi on vähän sama, ku jos käskisit jotain äitiä valitsemaan lapsistaan lempparin... :D
mutmut. Supernaturalia en oo pystynyt kattomaan ekaa jaksoa pidemmälle mistään, koska mulla ei ole Netflixiä ;-; mutta fandomin ja sen perusteella, mitä oon kuullu, nii sanoisin Castiel. Koska assbutt. Ja Dean, koska sen lausahdukset on KULTAA.
SNK:sta jos on pakko sanoa, niin Jean. Tai Marco. Tai Hanji. Tai Armin. Tai Isabel. Apua, ihan kamalaa joutua päättämään! xc

View more

Kukaketkä on sun lempparit spn ja snk Supernatural Shingeki no Kyojin

(Aktiivisille) seuratuille pitkästä aikaa kysymys! Millainen on mielestäsi täydellinen päivä? Miten se ilmenee, jos jokin päivä on täydellinen? Tapahtuuko sinä päivänä jotain erityistä? Vai tapaatko jonkun tietyn ihmisen? Voiko täydellisen päivän ennustaa olevan esim. huomenna? Sana on vapaa!

Jenni Seppälä
Täydellisen päivän resepti - Nea edition
Esivalmistelut:
- Etsi sivusto, josta voit katsoa animea, mielellään ilman mainoksia. Kissanime on hyvä.
- Osta niin paljon esim. irtokarkkeja, että pussia punnittaessa vaaka sanoo "vain yksi henkilö kerrallaan!"
- Haali huoneeseesi paljon tyynyjä, peittoja etcetc. Tarvitset niitä, koska täydellinen löhölinna on koko jutun onnistumisen kannalta tärkeä asia.
Resepti:
1. Kytke läppärisi tai tablettisi laturiin, jotta sinun ei kesken kaiken tarvitse pimeässä kiroillen lähteä etsimään latausjohtoa, kun akku kuitenkin loppuu jossain vaiheessa.
2. Tee tyynyistä ja peitoista mielesi mukainen asetelma, jossa voit mukavasti lahnata.
3. KÄY VESSASSA. Et halua raahautua kesken maratonin vessaan. Et oikeasti halua!
4. Avaa karkkipussi ja sijoita se kätesi ulottuville.
5. Sammuta valot ja sulje verhot sekä sälekaihtimet. Varmista, että joko a) ovessasi on lukko, tai b) olet 110% varma, ettei sinua tulla häiritsemään kesken maratonin. Tämä on tärkeää!
6. Etsi joku hyvä anime. Jos haluat fangirlata oikein kunnolla, suosittelen yaoi-animeita, kuten Love Stage, Junjou Romantica ja Dramatical Murder. Näitä on muuten hyvä katsoa yhdessä perheen kanssa! Jos haluat itkeä kuin pikkulapsi, Clannad, Angel Beats ja Ano hana ovat hyviä siihen hommaan. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat mm. Attack on Titan, Sword Art online, Ouran high school host club, Hetalia sekä One Piece.
7. Paina "play" ja anna mennä! Uppoudu animen ihmeelliseen maailmaan.
8. Havahdu todellisuuteen, kun olet katsonut koko sarjan putkeen tai sinulle tulee vessahätä. Ryömi ulos luolastasi ja varaudu siihen, että aurinko saattaa kivuliaasti sokaista pimeään tottuneet silmäsi.
Varoitus: tästä maailmasta ei ole sitten paluuta! Liiallinen animeobsessio saattaa johtaa vakaviin ongelmiin sosiaalisessa elämässäsi. Alat nähdä kaikkialla animea. KAIKKIALLA. Jos kuulet sanan "pasta", Hetalian Italia alkaa heti seikkailla ajatuksissasi. Kemian tunnilla saat flashbackejä Attack on Titanista, kun käsiteltävien aineiden joukossa on titaani. Tämä on vakavaa! Harkitse siis tarkkaan.
...okei, olisi ehkä pitänyt ottaa kysymys enemmän tosissaan tai jotain... :D mutta mulle täydellinen päivä on joko ylempänä kuvattu, tai sitten perus rauhallinen sunnuntai, kun ei ole kiire mihinkään. Parasta on, jos saa tehdä jotain luovaa ihan kaikessa rauhassa, kuten piirtää, soittaa kitaraa tai kirjoittaa. :3

View more

Ala-asteel olit ite se kiusaaja ja teit noit samoi asioit muille..

Jos me puhutaan nyt about 1.-3. lk välisestä ajasta, niin oot oikeassa. Oon sillon ollu täysin sokea, enkä oo tajunnu sitä asiaa itse. Nyt myöhemmin todellisuus on iskeny vasten kasvoja, ja oon tajunnu, että olin pienenä just sellainen ihminen, jollaisia mä nykyään en voi sietää.
Se on totta, että mä olin silloin aivan järkyttävän kamala ihminen, joka ei koskaan miettinyt, mitä sammakoita se suustaan päästi. Sanoin ja tein sellaisia asioita, jotka nykyään ei tulis mieleenkään. Mä en vieläkään voi uskoa, että miten mä _kykenin_ olemaan sellainen, kuin olin.
Mutta se, miksi mä olin muille ihmisille niin kamala, ei oikeastaan johtunut siitä, että mä olisin ollut ihmisenä paha. Se johtui siitä, että mulla oli kotona asiat päin helvettiä. Koko ajan huudettiin kuka kenellekin, eikä sitä jatkuvaa tappelemista päässyt mitenkään karkuun. Okei, ei todellakaan pahin mahdollinen tilanne, mutta se oli silti rankkaa, koska sitä kesti koko mun lapsuuden ajan, aina 9-10 -vuotiaaksi asti. Mä rupesin alitajuisesti, siis tiedostamattani, kostamaan mun omaa paskaa oloa koko muulle maailmalle. En todellakaan ajatellut, että höhöhö, aiheutanpas tolle toiselle nyt pahan mielen. En ajatellu siinä kohtaa mitään. En tiedostanu koko asiaa ja uskoin itsekin siihen, ettei mulla ollut mikään huonosti. Tajusin sen kuitenkin vasta vuosien päästä, ja siinä kohtaa oli jo liian myöhäistä.
Ei, mä en todellakaan yritä puolustella käytöstäni. En luultavasti tuu antamaan sitä aikakautta itselleni ikinä anteeksi. Mulla on ollu, ja on edelleenkin siitä aivan järkyttäviä tunnontuskia, jotka ei hellitä, vaikka tosta kaikesta on jo vuosia. Kadun kaikkea, mitä mä tein silloin. Ihan tosissani kadun. Mitään mä en oo elämässäni katunu niin paljon.
Jos tätä lukee joku, jota mä oon joskus satuttanut, niin tule puhumaan. Vaikka Facebookissa tai jossain. Mä haluan pyytää anteeksi. Ihan aidosti, ilman yhtään sarkasmia tai mitään. Mä olen täysin eri ihminen, kuin silloin, koska mun elämä on palannu takasin raiteilleen.
Se, että kiusaajat purkaa omaa pahaa oloaan kiusaamalla muita, ei aina ole pelkkää bullshittiä. Mä olen siitä elävä esimerkki.

View more

Jatkoa edelliseen kiusaamista käsittelevään vastaukseen ~

Burrito
Haluatteko evoluutiopsykologiaan perustuvan selityksen siihen, miksi kiusaamista ylipäätään on? Ai ette? Muahaha, oon jo päässy vauhtiin, ette voi enää pysäyttää mua!
Kiusaaminen siis juontaa juurensa siihen aikaan, kun lajin eloonjäänti riippui siitä, oliko kaikki lauman jäsenet kykeneviä tekemään oman osansa kaikkien selviytymisen kannalta. Jos joukossa oli joku heikompi, vahvemmat alkoivat vaistomaisesti tehdä sen elämästä vaikeaa yrittäen karsia sen pois joukostaan, jotta vain ns. "parhaat yksilöt" pääsivät jatkamaan sukua ja "huonommat" jäisivät sivuun. Sama pätee muillakin laumaeläimillä, ei ainoastaan ihmisillä. Totaalisen perseestä, vai mitä? Tuohan ei päde lainkaan tässä ajassa, mehän eletään herranjumala 2000-lukua, eikä ihmislajin eloonjäänti ole enää vaakalaudalla!
Mutta tässä tuleekin se ärsyttävä osuus. Ajat muuttuvat, mutta ihmisen ja eläimen perusluonne ei. Meillä on hyvinvointia, teknologiaa ja kaikkea mahdollista, mutta pohjimmiltaan ihminen on se sama ihminen kuin kivikaudella. Ihmisen perusluonteeseen on pinttynyt asioita niin tiukasti, ettei niistä päästä eroon ihan noin vain. Kiusaamisen lisäksi esim. rasismi juontaa juurensa samaan asiaan, eli tähän meidän ärsyttävään perusluonteeseen. Rasismi on syntynyt erilaisuuden pelosta, koska silloin kivikaudella erilainen yksilö saattoi tarkoittaa uhkaa omalle eloonjäännille. Taas yksi tahra perusluonteeseen. Ei muuten lähde pois pesussa.
Mutta vaikka kuinka jauhan sitä, ettei ihmisen perusluonne muutu, miten maailmassa on silti suuri määrä ihmisiä, jotka _eivät_ kiusaa?
Koska jotkut ihmiset onnistuvat evoluutiopsykologiasta huolimatta käyttäytymään moraalisesti, eivätkä ole täysin vaistojen vietävissä. Se on sitä oikeaa sivistystä. Mä henkilökohtaisesti en määrittele sivistystä siten, että onko ihminen käynyt mitä ja mitä kouluja tai tietääkö se paljon asioita. Mun mielestä sivistys on sitä, että osataan kaikista evoluution rakentamista pinttymistä huolimatta toimia yksilönä, joka ajattelee omilla aivoillaan, eikä käyttäydy, kuin vaistojen varassa kulkeva eläin.
Tahdonkin kysyä teiltä kiusaajilta, rasisteilta, homofoobikoilta ja muilta, jotka syrjivät muita: miten kehtaatte todella väittää olevanne sivistyneitä, kun kaikesta huolimatta toimitte täsmälleen samoilla periaatteilla, kuin luolaihmiset tai apinat?

View more

Jatkoa edelliseen kiusaamista käsittelevään vastaukseen

Onko seurattujani koskaan kiusattu (esim. syrjitty, puhuttu pahaa selän takana)? Jos on, niin miten se on mahdollisesti saatu lopetettua, jos se ylipäätään on saatu loppumaan. Saa tähän muutenkin avautua kiusaamisesta.

Ehhehee, vastaus tulee kaksi kuukautta myöhässä... sori. En oo vaan keksiny, miten vastata tähän järkevästi.
Mua ei kai ole kiusattu sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta on ollut joskus just porukan ulkopuolelle jättämistä, haukkumista yleensä selän takana ja tietynlaista jatkuvaa pompottamista. Kaikkea sellaista, mikä tuntuu kamalalta, mutta joka jää kuitenkin ärsyttävästi sen kiusaamisen määritelmän ulkopuolelle, koska ei ole vakavaa.
Seiskaluokan talvesta kasiluokan alkusyksyyn oli sellainen kausi, kun mä olin lähes koko ajan yksin, vaikka näennäisesti mulla oli kyllä kaveriporukka. Mutta silloin kukaan ei ollut mun kanssa, vaan kaikilla oli omat, tärkeämmät juttunsa. Kukaan ei puhunut mulle, kukaan ei kuunnellut, jos mä yritin sanoa jotain. Jos mä jäin jälkeen muusta porukasta, kukaan ei edes huomannut. Jälkeenpäin jos mä sanoin siitä, niin kaikki sanoi, ettei ne huomannu, että olin jääny jälkeen. Ei ne sitä pahalla tarkoittanu, ei todellakaan. Mä vaan olin niille ihan näkymätön. En tiedä, johtuiko se vaan musta. Mutta sen mä tiedän, ettei mun kaverit olleet kiusaajia, eivätkä ole nyktäänkään. Ne ei tehny sitä tietoisesti, mutta pahalta se tuntui silti.
Sit nää perus juoruilut ja kaikki muukin kiva selän takana tapahtuva toiminta. Millon on levitelty salaisuuksia, millon otettu salakuvia ja laitettu nettiin mun tietämättä. Oikeasti, nettiin laitetut salakuvat toisista ihmisistä on about vituttavin asia, minkä mä tiedän, mutta jotta tää vastaus ei mene aivan sivuraiteille, en ala puimaan niitä tässä. Ehkä jossain toisessa vastauksessa.
Pompottaminen. Suomisanakirja.fi antaa meille seuraavanlaisen määritelmän: "käsitellä jkta miten tahtoo, tanssittaa oman pillinsä mukaan", mikä on aika kuvaava. Koko yläasteen ajan aina kasiluokan puoliväliin asti mun eteen saatettiin lyödä vihko ja käskeä tekemään jonkun toisen läksyt, tai jotain muuta vastaavaa. Mä olin silloin järjettömän epävarma ja kaipasin kouristuksenomaisesti muiden hyväksyntää, joten mä tein aina kiltisti muiden läksyt niiden puolesta. Onneks sillon kasiluokan puolivälissä tajusin kasvattaa itselleni selkärangan, enkä enää suostunu muiden komenneltavaksi. En kadu sitä päätöstä yhtään.
En oo oikeestaan koskaan maininnu mistään opettajille tai muillekaan, koska once again, toi kaikki on ollu niin lievää, että kukaan ois tuskin tehny asioille yhtään mitään. Nyt vielä kun oon jo pariin kertaan päässyt todistamaan KiVa-koulu-systeemin tehottomuutta ja läpimätiä toimintaperiaatteita (ainakin meidän koulussa, muista en tiedä. Korjatkaa, jos olen väärässä!), niin en mielelläni veisi sinne selvitettäväksi mitään kiusaamistapauksia. Oon selvinny lähes kaikesta omin voimin, ja kaverit on tietysti ollu tosi tärkeänä tukena, poislukien se mun yksinäisyyskausi.
(vastaus on muuten liian pitkä, joten saarnausosuus tulee toisessa osassa)

View more

Next