@Newgorim

Gorim Hattori

Lisää vaan tulemaan. ;)

Listaa tehdessäni huomaan, ettei tee mieli listata tuntemattomampia ennen kuin on läpikäynnyt ne selkeästi tärkeimmät.
Sword of Stranger: Upeaa taisteluanimaatiota, kauniita taustoja ja mukaansatempaava tarina (joskaan ei mitenkään poikkeuksellinen millään tavalla).
Satoshi Kon -tuotanto on mielestäni Must-See jo ihan Ghibli-leffojen tavoin yleissivistyksen kannalta, vaikkei pelkästään niiden uskomattoman laadun vuoksi. Satoshi Kon oli leikkaamisen mestari, joka otti kaiken hyödyn irti animaation mahdollisuuksista. Venytti sopivalla tavalla realismin rajoja ja käytti hyväkseen leikkaustyylejä, jotka eivät muuten olisi toimineet. Hän oli myös hyvä kuvakertoja ja ihmistuntija, mikä näkyy tämän elokuvista. Konin koskettava tapa kuvata yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtaneita Tokyo Godfathersissa oli upeaa, mutta toisaalta Paprikan ja Perfect Bluen yhteiskunta-analyyttiset piirteet luovat aivan oman maailmansa.
Death Billiards: Mielestäni tämä 24 minuutin spesiaali/elokuva ei olisi tarvinut kontekstia tai täyttä sarjaa vaan toimi parhaiten juuri sellaisenaan. Epätoivoa, inhimillistä tuskaa, elämäntarinoita pakattuna tiiviiseen ja visuaalisesti upeaan pakkaukseen.
Nerawareta Gakuen: Kaikista ongelmistaan huolimatta nautin todella paljon Nerawaretasta. Se oli viihdyttävä, spesiaaliefektejä täynnä oleva, upeasti väritetty ja mukavan positiivisesti kirjoitettu tarina, jonka ei tarvinnut olla mitään sitä enempää.
Ghost in the Shell ja Akira. Molemmat upeat cyberpunk-leffat eivät turhaan nousseet suursuosioon länsimaissa. Kulttiklassikot näyttävät hyvältä ja toimittavat varman setin upeaa toimintaa tyylillä ja tunnelmalla, jota ei enää nykyisin nähdä.
Redline - Hauska ja valloittava avaruuskilpa-ajo elokuva, missä ei ole muuta tarkoitusta kuin nauttia tunnelmasta ja höpsöstä huumorista. "Redline should not be missed."
Hadashi no Gen & 2. leffa (Barefoot Gen) - Erittäin vaikuttava elokuva kaikille historiasta kiinnostuneille. Hiroshiman ydinpommien tuho on Japanissa erittäin läpikäyty aihe, mutta leffa-adaptaatiot löytävät tavan kuvata tilannetta. Tarpeeksi erilainen verrattuna Hotaru no Hakaan.
Sky Crawlers - Elokuva, joka voi olla kärsimättömämmälle tylsä, mutta mikäli jaksaa istua ilman, että kyllästyy toiminnan puutteeseen voi olla erittäinkin nautinnollinen. Monitulkintainen elokuva, josta on erittäin mielenkiintoista vaihtaa mielipiteitä. Sitä ei saa liikaa spoilata, mutta onnistuu hyvin sanomassaan oudon surrealistisuutensa läpi.
Memories - Kaikki kolme leffaa. Sodanvastainen sanoma aina lämmittää sydäntäni - etenkin hyvin esitettynä.
Sakasama no Patema - Tykkään tällaisista tarinoista suljetuista yhteiskunnista, mutta Patema tarjoaa kivat visuaalit ja hyvää kuvakerrontaa.
Kenji Kawain musilla tehdyt ja Mamoru Oshiin ohjaamat Patlabor leffat ovat parasta mecha+poliisi tuotantoa.
Aura: Maryuuinkouga Saigo no Tatakai
Jin-Roh the Wolf Brigade
Little Witch Academy

Latest answers from Gorim Hattori

GTO, Mushishi vai Ginga Eiyuu Densetsu?

Ginga Eiyuu Densetsu jos on kärsivällisyyttä ja aikaa katsoa.
GTO muissa tapauksissa.
ja kumman tahansa valitseekaan niin sen lisäksi Mushishia aina 1 jaksoa 5 päivän välein.

Etsiskelen jotain NHK ni Youkoson tapaista sarjaa. Mitä suosittelisit?

En ole ihan varma, millä tavalla samanlaista sarjaa etsit, joten jotkut suosittelut saattavat mennä hieman ohi siitä mitä etsit. Eli mikäli jaksat/haluat voit myös tarkentaa oliko NHK:ssa se mitä etsit juuri hikikomori/otaku elämän käsitteleminen, kyseisen sarjan hahmosuhteet, kenties yleinen ilmapiiri, komedia tai ehkäpä jokin muu asia.
Ei heti tule mieleen mitään, mikä olisi aivan täydellisen samanlainen NHK:n kanssa, mutta tietyllä tavalla, tai ainakin joltain osin, samanhenkisiä teoksia olisivat.
Steins;Gate
Otaku no Video
Oreimo
Planetes
Sakurasou no Pet na Kanojo
Genshiken

Parhaat animeleffat ja miksi? Saa listata oikein huolella.

Suosikki animeleffani on mielipiteitä jonkin verran jakava Wings of Honneamise. Honneamise on tunnetusti tuotantoteknisesti huikeaa Gainax-laatua ajalta, jolloin anime-elokuvien tai ylipäätänsä animen animaation taso ei ollut kovinkaan kummoista. Toisaalta tämä on toissijainen asia siihen nähden, miksi pidän sitä lempi anime-elokuvanani ja eräänä parhaista anime-elokuvista, mitä on tehty. Suurin syy nautintooni on Honneamisen perustama upea maailma ja maailmankuva, jonka kautta elokuva esittää monimuotoista ja monitasoista yhteiskuntakritiikkiä aina 1920-luvulta 1980-luvulle asti. Juuri tämä historia-aspekti ja yhteiskuntakriittinen näkökulma vetoavat itseeni tarinamuodossa kenties kaikista tarinatyyleistä eniten. Elokuva esittää paljon kuvakerrontaa, upeita taustoja, vivahteikkaita mutta hillittyjä hahmoja sekä hyvää dialogia. Omat ongelmansa elokuvalla on, mutta itse en näe tämän elokuvan kaatuvan niihin.
Prinsessa Mononoke: Lempi Ghibli-elokuvani pitkälti sen upean kuvauksen takia. Kazuo Ogan, Takeshigen ja muiden Miyazakin ohjaamien nerojen tekemät taustat luovat fantasiamaailman eloon tavalla, jollaista harvoin näkee missään. Toki Miyazakin tarinankerrontatyyli, joka kertoo yhtälailla elokuvan tarinaa kuin oman maailmamme kertomuksia, on erinomaista, mutta se puoli toteutettiin paremmin Henkien Kätkemässä, mikä on myös kuvakerronnaltaan aivan omaa luokkaansa. Kuitenkin shintolaishistoriallinen tarina, nopeatempoinen juoni, hyvä toiminta ja opettavainen temaattisuus vetoavat itseeni.
Kara no Kyoukai -elokuvat. Yksinkertaisesti loistava musiikki, spesiaaliefektit, valaistus, tunnelma ja toimintakohtaukset tekevät elokuvista oman alansa edelläkävijöitä. Varsinaiset seitsemän Kara no Kyoukai elokuvaa eivät pitkästytä tai jätä katsojaansa kylmäksi.
Ookami Kodomo no Ame to Yuki - Wolf Children on ohjauksellisesti välillä nerokas elokuva. Kohtauksia on hiomalla hiottu ja mietitty kuin Ghiblillä konsanaan, miten kertoa paljon tietoa ja avata rakastava äitiyssuhde 1,5 tunnissa. Hosodan kuvakäsikirjoitus säästää paljon vaivaa ja aikaa asioissa, jotka muuten pitäisi hoitaa dialogien kautta. Juuri tämän rytmityksen ansiosta Ookami Kodomo onnistuu toteuttamaan lämminhenkisen tarinan vanhemmuudesta sekä elämän eroista.
Makoto Shinkain Kotonoha no Niwa vaati toisen katselukerran ennen kuin ymmärsin sen hienouden kokonaan. Shinkain elokuvat kannattaa kaikki katsoa, sillä niiden tapa kertoa tarinaa on harvinaisen hienoa. Ensin hahmojen dialogi kohtauksessa näyttää normaalilta ja elämän pienistä vaikeuksista huolimatta asiat ovat hyvin. Se kuvataan näin http://puu.sh/gxhbI/ba21faa878.png (kaljatölkkejä muutama, mutta muuten kaikki kunnossa), mutta puhelun jälkeen hahmon todellinen tilanne paljastetaankin kuvaamalla koko huone (sanoja ei tarvita) http://puu.sh/gxhe1/ed73178966.png
Maksimi merkkimäärä puskee tielle, jos haluat lisälistaa niin heitäppä uusi mention vaan niin voin paneutua vähemmän tunnettuihinkin leffoihin.

View more

Mitkä ovat "älykkäimmät" animet jotka olet nähnyt?

Minulle sarjan älykkyys tarkoittaa yksinkertaisesti sen monitasoisuutta. Toisin sanoen sitä kertooko sarja hyvin ja älykkyyttä kutkuttavasti oman tarinansa ja toisaalta kertooko sarja allegorioiden tai muiden tarinallisten ja kuvakerronnallisten keinojen kautta ihan muuta tarinaa? Kuinka paljon itse saan sarjasta irti ja kuinka hyvin kuvakerronta ja mukamassa-diippi dialogi on sijoitettu sarjaan. Itse en varsinaisesti pidä älykkäänä Kaijin, Death Noten tai monen muun kaltaisia tarinoita, joissa nerokas hahmo ratkaisee tai murtaa ongelmia näennäisen mahtavalla tavalla. Usein näiden tarinoiden varsinainen älykäspuoli jää hahmon sisään, eikä sinänsä kerro katsojalle "älykästä" tarinaa vaan tarinaa älykkyydestä.
En ole aivan varma tarkoititko tätä, mutta tähän vastaan. Jätän samalla elokuvat pois listalata, koska Miyazakin Henkien Kätkemät ja Satoshi Konin tuotantojen monitasoisuus on itsestään selvää,
Tässä muutama tv-sarja jonka nyt päästäni keksin.
Shinsekai Yori
Sarja ei välttämättä ole mitenkään erityisen "diippu", koska suurimman osan asioista, jotka se haluaa sanoa se sanoo ääneen. Juoni on kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettu ja tarina täynnä älykkäitä virikkeitä. Tarinasta voi etsiä tasoja, jotka heijastuvat oman maailmamme tapahtumiin ja ongelmiin, mutta en usko sen varsinaisesti edes tavoitelleen kaikkia siitä "löydettyjä" eri näkökulmia. Siis yksinkertaisesti Shinsekai Yorin älykkyydellinen vahvuus tulee sen hahmokäsikirjoituksesta, maailmanrakennuksesta ja niistä kysymyksistä, joita sarja esittää ihmisyydestä ja etiikasta.
Mawaru Penguindrum
Olen pikkuisen homona Ikuharaan, joten en voi jättää Pingurumpua mainitsematta. Sarjan älykkyyttä ja diippuutta on todella helppo kritisoida - osin oikeutetustikkin - mutta itselleni se tarjosi älykkään ja monitasoisen sekä monitulkintaisen tarinan. Ikuharan ohjaamissa ja kirjoittamissa sarjoissa nähdään usein tarinallisesti erittäin pätevä kirjoitelma, joka toimii monella tasolla, mutta kuitenkin juuri kuvakerronta ja asioiden monitasoisuus vetoavat itseeni. Utena on tietysti erittäin ylistetty teos, mutta itse koin sen kärsivän liian monesta toisto-episodista, jotta olisin saannut siitä yhtä paljon irti.
Pingurummun monet asiat kuten kertominen sosiaalisesta väliinputoamisesta ja miten se rinnastetaan lihatehtaaseen yms. ovat itseäni panderoivia aiheita ja esitystapoja. Myös kaikenlainen suurien päättäjien kuvaaminen vanhoina pulskina herroina, jotka piileskelevät tapahtumien taustalla kasvottomina on monella tasolla toimiva idea. Itse olen vielä niin derppi jätkä, että nautin referensseistä ja muista viittauksista (olivat ilmiselviä tai eivät) oikeisiin tapahtumiin ja historiaan. Tämän vuoksi sariinihyökkäyksiin ja muihin tapahtumiin tehdyt linkit saivat mieleni hymyilemään.
TL;DR: Pingurumpu on täynnä kuvakerrontaa, hyvää dialogia ja käsikirjoitusta sekä viittauksia ja tulkinnanvaraisuutta.
Ginga Eiyuu Densetsu, Mushishi, GitS: SAC ovat eräitä muista esimerkeistä.

View more

olitko kawaconissa edellisenä vuonna

Kawacon jäi valitettavasti välistä, sillä taisin olla Japanissa kyseisen tapahtuman aikaan ja Joensuuhunkin muutin vasta tämän vuoden alussa. 2015 Kawaconia sen sijaan odotan innolla.

Tuleeko mieleesi sarjoja, joita pidät ehdottoman typerinä mutta pidät niistä joka tapauksessa?

Kyllä näitä guilty pleasureita on ajan saatossa tullut useitakin.
Bakumatsu Kikansetsu Irohanihohetossa ei ole juuri päätä eikä häntää, mutta sarja onnistuu immersoimaan katsojan ihanalla tunnelmalla ja pääparin seuraaminen Bakumatsu-ajan kulttuuriseikkailussa on pelkkää voittoa.
Library Wars - koko setting valtion luvalla aseistetusita kirjastonhoitajista taistelemassa valtion sensuurijoukkoja vastaan on sen verran absurdia tavaraa, että en sitä lähtisi puolustelemaan. Herkkä ja ihana romanssi, sekä taisteleminen sananvapauden puolesta tyranniaa vastaan kuitenkin vetoavat niin paljon romantikon sieluuni että pakko tätä on rakastaa.
Shijou Saikyou no Deshi Kenichi - Niin typerää shounen treenaa ja tappeletavaraa, mutta silti käsittämättömän hauska ja intensiivinen paketti, jonka nostalgia-arvoa ei voi ylikorostaa.
Chrome Shelled Regios - Tässä sarjassa on niin paljon pielessä, että on vaikea edes aloittaa erittelemään sen tyhmyyttä, mutta yhden ainoan tytön, nostalgian ja mukaansatempaavan post-apocalyptisen maailman ansiosta tästä jäätävästä Zexcs-teoksesta on muodostunut oma guilty pleasure. Sitäpaitsi nuorten poikien pitääkin tykätä tyhmistä jutuista kuten tapellaan turnaustyylisistä shounen tappelusarjoista.
Näiden lisäksi tietysti kaikenmaailman Ichiban Ushiro no Daimout, Otome Youkai Zakurot, Seiken no Blacksmithit ja Gunparade Marchit ovat sarjoja, joissa järki sanoo että tarinankerronnallisesti, tuotannollisesti ja monella tapaa jopa hahmojensa puolesta ollaan aika heikoilla jäillä. Silti yksinkertaisesti pääparin liputtaminen tai muuten vaan dokidokit vievät voiton järjestä.

View more

Language: English