No kai se om pakko :))
No siis joo, mä en ees tiiä mitå tehä ilman sitä. Monet teistä on menettäny iha kokonaan ihmisiä, ja sen takia tää kuulostaa nii oudolta ja pieneltä mutta siis nyt 11kk ja 3 päivän aikana oon oikeesti tajunnu kuinka tärkee mun isä oli mulle ja on vieläki. Siis en ees tiiä miks avaudun askissa mutta siis joo.
Mun isältä on periaatteessa viety elämä, samoin mun äidin elämä.
En oikelest toivos tätä ees mun pahimmalle vihollisellekkaan. Mun isä on taistellu tähä saakka nii hyvin, että mua pelottaa. Ainaku äidille soittaa joku nii muq pelottaa että sairaalasta ne soittaa sanoakseen et mun isä on kuollu. Se vois periaatteessa tapahtuu milloin vaan, se siinä kamalinta onkin. Helppoa tässä on se että mulla sattuu itelläni olee kaikki hyvin , tao diis jos ei näit tautii ja sit sellast juttuu lasketa.
Mut tossa tollasta "avautumista", ja siis sori kirjotus virheet.