Sinä nouset tästä! Olet niin kaunis ja ihminen sekä sisältä että ulkoa, että menetys oli puhtaasti Raulin. You go girl!!!
<3 Toivotaan niin. Mutta kyllä minäkin menetin todella paljon.. ison osan itsestäni, ja ihmisen, jota rakastan/rakastin enemmän kuin sanat riittävät kertomaan... Oon kai masokisti, kun luen vanhoja blogimerkintöjäni ajoilta kun R:n tapasin... Näin mä tunsin silloin...
''Kaunista, ihanaa. Hyvä olla, sun lähellä. Ei tarvita sanoja, riittää kun sä katsot mua. Riittää kun sä haluat katseellas nähdä vain mut, täpötäydessä ihmispaljoudessa. Näyttää katseellas kaikille, että mä oon sun. Riittää kun kuulen sun olevan elossa, sydämenlyönnit ja lämmin hengitys iholla. On tyttö tämä ollut tosi epävarma, kaikesta. Mutta tänään tajusin, sun olevan enemmän kuin yksikään täällä Telluksella ansaitsisi. Sun kosketus lämmitti, vaikka kädet olivat kylmät. Sun suudelmat poltti, olisin voinut jäädä siihen hetkeen vaikka iäksi. Mä en haluaisi vajota, rakastua, koska pelkään menettämistä koko ajan, kuollakseni. Mutta on pakko jo luovuttaa, myöntää, antaa tunteen viedä mut mukanaan. Riskillä, kuin yksipyöräisellä sillankaidetta pitkin. Mahdanko päästä perille? Toivottavasti. Odotathan mua, sillan toisella puolen? Odota, mä lupaan sun luokse vielä tulevan. Hitaasti, varmasti, nopeaan, epäröiden, en tiedä vielä itsekään, mutta tiedän joku päivä pääseväni perille. Ja jääväni siihen. Sun lähellä, sun katseessa, tiedän että kelpaan omana itsenä. Toivon että tunnet samoin, olethan nähnyt sen saman mun silmistä, kun katson sua? Mä tiedän, sun sydän ressu on kokenut paljon, paljon enemmän kuin koskaan uskallat mulle kertoa. Näen sen sun silmien kautta. Niin on minunkin, hädintuskin välillä edes näen sydäntäni. Sen ympärillä on jo niin suuri suojamuuri, ettei kirkkain tähtikään valaise tarpeeksi poistaakseen, lävistääkseen sitä pimeyttä kokonaan. Mutta sitten sä sattumalta astuit mun elämään, enkä koskaan voinut edes kuvitella sun sydämen valon, silmien kirkkauden, läpäisevän sen pimeyden. En tiedä mitä, miten, milloin, miksi, mutta teit sen. Ehkä se on niin, että puhdas kulta loistaa tähtiäkin kirkkaammin.''
...
Ja enää jäljellä ei ole mitään.
''Kaunista, ihanaa. Hyvä olla, sun lähellä. Ei tarvita sanoja, riittää kun sä katsot mua. Riittää kun sä haluat katseellas nähdä vain mut, täpötäydessä ihmispaljoudessa. Näyttää katseellas kaikille, että mä oon sun. Riittää kun kuulen sun olevan elossa, sydämenlyönnit ja lämmin hengitys iholla. On tyttö tämä ollut tosi epävarma, kaikesta. Mutta tänään tajusin, sun olevan enemmän kuin yksikään täällä Telluksella ansaitsisi. Sun kosketus lämmitti, vaikka kädet olivat kylmät. Sun suudelmat poltti, olisin voinut jäädä siihen hetkeen vaikka iäksi. Mä en haluaisi vajota, rakastua, koska pelkään menettämistä koko ajan, kuollakseni. Mutta on pakko jo luovuttaa, myöntää, antaa tunteen viedä mut mukanaan. Riskillä, kuin yksipyöräisellä sillankaidetta pitkin. Mahdanko päästä perille? Toivottavasti. Odotathan mua, sillan toisella puolen? Odota, mä lupaan sun luokse vielä tulevan. Hitaasti, varmasti, nopeaan, epäröiden, en tiedä vielä itsekään, mutta tiedän joku päivä pääseväni perille. Ja jääväni siihen. Sun lähellä, sun katseessa, tiedän että kelpaan omana itsenä. Toivon että tunnet samoin, olethan nähnyt sen saman mun silmistä, kun katson sua? Mä tiedän, sun sydän ressu on kokenut paljon, paljon enemmän kuin koskaan uskallat mulle kertoa. Näen sen sun silmien kautta. Niin on minunkin, hädintuskin välillä edes näen sydäntäni. Sen ympärillä on jo niin suuri suojamuuri, ettei kirkkain tähtikään valaise tarpeeksi poistaakseen, lävistääkseen sitä pimeyttä kokonaan. Mutta sitten sä sattumalta astuit mun elämään, enkä koskaan voinut edes kuvitella sun sydämen valon, silmien kirkkauden, läpäisevän sen pimeyden. En tiedä mitä, miten, milloin, miksi, mutta teit sen. Ehkä se on niin, että puhdas kulta loistaa tähtiäkin kirkkaammin.''
...
Ja enää jäljellä ei ole mitään.
Liked by:
karo
Jonna ✞†
Juulia
Ella
Linnea Sienikingi
sofia
Heartagram
